Sunnuntaisin kello 10.00 on jumalanpalvelus ja ehtoollinen.

Sunnuntain jumalanpalvelus on seurakuntapapin tärkein toimitus. Juuri jumalanpalveluksessa kristitty voi kokea Jumalan läsnäolon musiikin, sanan, rukouksen ja ehtoollisen kautta. Niistä hän saa uskoa ja voimaa kulkea tietään, niistä hän saa lohtua suruunsa ja mahdollisuuden pysähtyä ja järjestää suhteensa Jumalaan.
 
Jeesus asetti opetuslapsilleen ehtoollisen, antoi tehtävän ja valtuudet: ”Tehkää se minun muistokseni!” Sitä tehtävää kirkko täyttää jumalanpalveluksessa pyhittäessään ehtoollisen, jakaessaan Kristuksen ruumiin ja veren. Ehtoollisessa me yhdistymme Kristuksen ruumiiseen – kirkkoon – ehtoollisessa Jumala tulee Kristuksen ruumiin kautta luoksemme. Ehtoollinen perustuu Jeesuksen sanoihin: ”Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä.” (Joh. 6:56) Kristus ei pelkästään lunastanut meitä synneistämme vaan teki meidät myös osallisiksi häntä itseään. Hän teki meidät Jumalan lapsiksi ja veljiksi ja siskoiksi keskenämme. Ehtoollisjumalanpalvelusta sanotaan messuksi. Sana ”messu” tulee jumalanpalveluk­sen latinankielisistä päätössanoista: Ite, missa est! (”Menkää, palvelus on päättynyt!”). Sana messu tarkoittaa lähettämistä, valon ja lämmön loistoa, myös vapauttamista orjuudesta. Jumala kokoaa messussa oman kansansa yhteen, vapauttaa heidät synnistä ja lähettää heidän sieluunsa valonsäteen, ravitsee heidät sanallaan ja sakramentillaan sekä lähettää heidät sitten uudelleen takaisin maailman keskelle suorittamaan palvelutehtäväänsä.
 
Ihminen palvelee Jumalaa rakastaen ja kunnioittaen häntä, mutta myös rakastaen lähimmäistään ja palvellen toinen toistaan. Siinä mielessä koko elämämme on Jumalan palvelemista tai jumalanpalvelusta. Apostoli Paavali sanoo siitä roomalaiskirjeessään: ”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne" (Room. 12:1)
 
Jumalanpalveluksella on oma vakaa käytäntönsä ja rytminsä, jotta seurakunta kykenisi elämään, ajattelemaan, rukoilemaan ja laulamaan mukana. Jumalanpalveluksella on sunnuntaista sunnuntaihin muuttumattomat osat ja kirkkovuoden mukaisesti vaihtelevat tekstit. Jokaisessa messussa seurakunta lausuu yhdessä Kyrien (Herra armahda -rukouksen), ylistää Pyhää Kolminaisuutta Glorialla (Kunnia olkoon Jumalalle), lausuu uskontunnustuksen Credon, yhtyy ehtoollisessa kiitokseen Sanctus (Pyhä) hymnillä, osoittaa kunnioitusta Kristuksen ristinuhrille Agnus Dei (Kristus, Jumalan Karitsa) rukouksella ja ottaa vastaan Herran siunauksen. Rukoukset, raamatunkappaleet ja koraalit (seurakunnan virret) on valittu sunnuntain aiheen mukaan.

Tärkeitä asioita, jotka on muistettava kirkkoon tullessa

 
Astuttaessa sisään kirkkoon pysähdytään tai polvistutaan rukoukseksi, koska saavutaan Jumalan luo, Hänelle pyhitettyyn taloon. Oman uskon tunnusmerkiksi voi tehdä ristinmerkin. Matkapuhelin on kirkossa suljettuna. Jos on tarvetta puhua papin kanssa, toivotaan esirukousta tai muistorukousta, pyyntö kannattaa esittää kansliassa tai kirkkoherran työhuoneessa. Ripillä on parasta käydä tai keskustella sielunhoidollisista asioista arkipäivisin.
 
Jumalanpalvelukseen tullaan oikeaan aikaan ja siellä viivytään loppuun saakka. Myöhästyjän on yritettävä löytää itselleen paikka muita häiritsemättä. Lapsi oppii kirkossa käyttäytymistä ainoastaan silloin, kun vanhemmat ja isovanhemmat ottavat hänet mukanaan jumalanpalvelukseen ja opastavat lasta ymmärtävästi. Lapset saattavat väsyä paikalla istumiseen ja haluavat liikkua kirkossa. Vanhempien tilanteen helpottamiseksi lapset on mahdollista viedä jumalanpalveluksen ajaksi lastenhoitoon, joka on sunnuntaisin järjestetty kirkkosalin viereiseen pikku huoneeseen.
 
Jumalanpalveluksen kulkua on helppo seurata ja oppia virsikirjan avulla, jossa kaikki oleellinen on esitetty.
 
Kun pappi kutsuu alttarin luokse ehtoolliselle, on muistettava, että kirkon käytännön mukaan rippikoulua käymätön henkilö ei saa osallistua ehtoolliseen, mutta hän on odotettu alttarin eteen saamaan siunauksen (jotta pappi ymmärtäisi, että hän on rippikoulua käymätön, on suotavaa panna käsi ristiin yli rinnan vastakkaiselle olkapäälle). Lasten ei tarvitse jäädä ehtoollisen ajaksi penkkiin eikä vanhempien jättää lapsen takia käymättä ehtoollisella. Lapset saa ottaa mukaan alttarin eteen, jossa pappi siunaa heidät. Näin lapsetkin pääsevät osallisiksi ehtoollisesta ja oppivat vanhempiensa rinnalla arvostamaan sitä.
 
Kirkko elää ihmisten lahjoitusten varassa. Kirkon oven vieressä on tavallisesti tarkoitusta varten kolehtiarkku. Varattomilla ei ole velvollisuutta osallistua. Mutta iloisella ja kiitollisella sydämellä annettu lahja on siunaukseksi sekä seurakunnalle että lahjoittajalle itselleen.
 
Kirkosta poistutaan tavallisesti sen jälkeen, kun pappi on siirtynyt ulos. Jos on välttämätöntä poistua ennen jumalanpalveluksen loppua, sen voi tehdä virren aikana. Rukouksen tai siunauksen aikana ei ole sopivaa poistua kirkosta. Jumalanpalveluksen ulkopuolellakaan sivullisilla ei ole lupa mennä alttarille, kansliaan tai urkujen taakse. Seurakunnassamme papilla on tapana toivottaa kirkkokansalle siunausta kirkosta poistuttaessa lujalla kädenpuristuksella, mikä korostaa seurakunnan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.